Leonberginkoirat
Ensimäinen leonberginkoira tuli meille aikuisena kodinvaihtajana kauan sitten. Silloin en tiennyt rodusta juuri mitään. Menin tyttäreni kanssa vain katsomaan koiraa joulun ja uuden vuoden välissä. Pakkasta oli reilusti yli 20 astetta. Avasin auton takaoven ja kysyin koiralta, mahdutkohan sinä tänne takapenkille edes istumaan. Koira hyppäsi autoon ja asettui makaamaan penkille ja katsoi kuin sanoen; voidaanko jo lähteä. Ja niin me lähdimme. Siitä kaikki alkoi.
​
Vastoinkäymisistä huolimatta rotua en ole kyennyt vaihtamaan. Sairaudet ovat vieneet koiriani hautaan, ennen kuin olen saanut kasvatettua yhtään pentua oman kennelnimen alle. Silti hakkaan edelleen päätäni seinään - jospa joskus. Jos ei niin sitten tyydyn vähempään. Leonberginkoiran luonne ja ominaisuudet ovat vain niin erityislaatuisia, että en ole niitä muista roduista löytänyt tai omakseni kokenut. Leonberg on jotain mikä pitää itse kokea ja tuntea. Sitten sen tietää miksi jatkan.
​
Katja Makkonen